Mari Niskanen tiesi jo kolmivuotiaana mikä hänestä tulee isona. Pienellä onnettomuudella perhetilan pihapiirissä vuonna 2016 oli suuria vaikutuksia tilan toimintaedellytyksille. Positiivinen elämänasenne, yhteistyö ja huumori ovat aina antaneet uutta tuulta purjeisiin Ylä-Savon idyllisellä tilalla.

Teksti: Antti Koivukangas
Kuvat: Anders Eklund

Nerkoonniemessä, Lapinlahden kauniissa kulttuurimaisemassa sijaitseva Rastinlahden tila on ollut Jarmo ja Mari Niskasen hallussa virallisesti vuodesta 2005, mutta Mari tuli itseasiassa maisemiin Jarmon kotitilalle jo vuosituhannen vaihteessa.

Nuorelle tuottajaparille onkin kertynyt yhteistä matkaa puolen elämän verran ja perheen kolmesta lapsesta kaksi ovat vielä maisemissa.

– Vanhin tytär Milla on jo opintojen tiellä Seinäjoella, ja hän onkin lähtenyt jatkamaan vanhempiensa kartoittamaa polkua, Mari kertoo.

Milla ehti käydä Ylä-Savon ammattiopiston läheisellä Peltoniemen toimipisteellä toisen asteen koulutuksensa, suuntanaan ura maatalouden parissa.

Samaisella Peltoniemen toimipisteellä, tuttavallisemmin PeMo:lla, jossa hänen vanhempansa aikoinaan toisensa tapasivat.

Ja miten sattuikaan, myös äskettäin peruskoulunsa päättänyt Moona on syksyllä jatkamassa opintojaan samaisessa paikassa.

– Kyllä meidän tyttömme ovat tavallaan tähän kasvaneet kiinni, tähän maatalouteen ja elämäntyyliin. He rakastavat sitä, Mari kuvailee.

Uravalinta selvä jo kolmevuotiaana

Mari (os. Kokkonen) on itsekin maatilan kasvatti, ja on kotoisin Siilinjärveltä, jossa hänen veljensä pyörittää Kokkosten kotitilaa tänäkin päivänä.

Mari muistelee, että hänen uravalintansa oli kristallinkirkas ihan taaperosta saakka.

– Oli se oma kotitila iso jo silloin, niin kuin sen itse muistan. Noin 40 lehmän pihattonavetta tuli jo vuonna 1989 ja kasvu on jatkunut siitä saakka. Tänä päivänä kotitilallani on neljän robotin ja 250 lehmän tuotanto pystyssä. Veljenikin muuten liittyi ihan hiljattain Snellmanin tuottajaksi, Mari kertoo hymyillen.

Snellmanin periaatteita myötäillen, myös Marilla ja Jarmolla on Rastinlahden tilan suhteen aina ollut jatkuva kehittäminen ajatuksena.

Mutta kehitys ei aina tarkoita välttämättä kasvua ja laajentumista.

– Eihän tästä ikinä valmista tule. Meillä on Jarmon kanssa aina ollut ajatuksena, että ikinä ei saa pysähtyä. Aina pitää pyrkiä oman toiminnan kehittämiseen. Onhan meillä esimerkiksi unelmana neljännen robotin tuominen tilalle. Se parantaisi eläinten hyvinvointia ja vähentäisi tungosta koneiden luona, Mari unelmoi.

”Musta perjantai”

Marin lapsuuden unelma on siis toteutunut, mutta tämä ei tarkoita, ettei matkalle olisi mahtunut mutkia.

Tänä päivänä Rastinlahden tila pyörii mallikkaasti oman väen ja työntekijöiden turvin, mutta ajassa ei tarvitse palata kuin viitisen vuotta taaksepäin aikaan, jolloin koko toiminta oli vaakalaudalla.

– Se oli aamulypsyllä marraskuussa 2016. Muistan sen hyvin, sillä kyseessä oli ”Black Friday”. Se oli todella musta perjantai, Mari sanoo ja hänen kasvonsa valtaa hetkellisesti huolestuneen totinen ilme.

Marin palatessa tonkat käsissään aamulypsyltä harmittomasta liukastumisesta muodostuikin monivuotinen painajainen. Liukastuessaan Mari loukkasi nilkkansa oikein kunnolla.

– Se nilkka meni siis täysin paskaksi, hän kiteyttää.

– Nyt tässä mennään eteenpäin sen nilkan ehdoilla. Leikkauksiakin on takana jo neljä kappaletta ja viime syksynä lääkärit totesivat, että vaihtoehdot ovat vähissä – joko jäykistää se, tai korvata kokonaan tekonivelellä.

Tässä vaiheessa voisi luonnollisesti olettaa, että Mari valuisi synkkyyteen ja surkutteluun, mutta pikemminkin hänen huulilleen palaa kertomuksen totisuudesta huolimatta nopeasti luonteenomainen hymy.

– Siis tilanne on tällä hetkellä olosuhteisiin nähden aivan mahtava! Onhan prosessi ollut todella pitkä ja haastava ja väillä on joutunut oikeasti miettimään, että tuleeko tästä mitään. Iso osa meidän perheemme tekemisestä suunnitellaan luonnollisesti nilkan ehdoilla, mutta kokonaisuutena meillä pyörii hommat täällä tilalla aivan mainiosti, vaikka itse joudunkin niitä vähän niin kuin vaihtopenkiltä koordinoimaan, hän naurahtaa.

Oman tilan pyörittämisen ohella Maria pyydettiin hiljattain töihin HH Embryolle, joten eläinaineksen genetiikkapalveluiden parissa vierähtää viikossa pari päivää, sekä kotitoimistolla että kentällä.

”Meillä on aina ollut täällä tilalla hyvä porukka”

Mari kehuu vuolaasti Rastinlahden tilan työntekijäkuntaa, jotka luovat hänelle ja Jarmolle edellytykset onnistua. Jarmo hoitaa suurimmalta osin pellot ja koneet tilalla, kun taas Marin vastuulla on maidontuotannon ja eläinten hoitaminen yhdessä Emmin, Jennan ja Hannen kanssa.

Juuri työntekijöiden aloitteesta ja isäntäväen tuella Rastinlahden tila on ottanut sosiaalisen median haltuunsa laajalla rintamalla.

Omien laajasti seurattujen Facebook– ja Instagram-tilien lisäksi viimeisen vuoden aikana palettiin on liitetty TikTok.

– Ei sitä somea sillain mietitty, kun mentiin vaan. Meillä on aina ollut täällä tilalla hyvä porukka ja mahtava meininki, joten sitä ei sen kummemmin tarvitse suunnitella, se tulee vaan luonnostaan, Mari paljastaa.

Mari on luonnollisesti tietoinen sosiaalisen median näkyvyyden mahdollisista haittapuolista, mutta toteaa että heillä Rastinlahdella on asiat sillä mallilla, että sitä todellisuutta kyllä uskaltaa ulkopuolisillekin näyttää.

– Kun meillä oli meidän ensimmäinen Snellmanin take over, meihin otti yksi lapsiperhe Iisalmesta yhteyttä ja tiedustelivat että voiko tilalla tulla käymään. Kävivät täällä ja viihtyivät niin hyvin, että utelivat saman tien, että saako tulla uudestaan? Ja meillehän se sopii, Mari kertoo.

Positiivinen asenne tekemiseen Rastinlahden tila näyttää vaikuttavan kaikkeen tekemiseen, ja sen myös Mari myöntää.

Omat terveyshaasteet, maailmanpoliittinen tilanne ja kustannuksien lähtö laukalle ovat luonnollisesti aina mielessä.

Mutta.

– Eihän se tilanne itkemällä ja surkuttelemalla miksikään parane. Meillä on Jarmon kanssa kyllä vahva usko siihen, että parempaan päin ollaan menossa, Mari päättää.