Siirry sisältöön

Aurajoen rannoilta maatiaispossujen maagiseen maailmaan: Tove Donner on Snellmanin sikatilavalmentajien aatelia

Kokemus, näkemys, asiantuntemus ja ihmisläheinen lähestymistapa. Snellmanin kenttäedustajat ovat elintarvikealan eturintamassa tärkeinä lähettiläinä edistämässä lihatalon ja tuottajien välistä yhteistyötä, ja tässä ketjussa Maalahtelainen Tove Donner on ehdoton avainpeluri.

Teksti & kuvat: Antti Koivukangas

Aamu sarastaa Oravaisten ABC-huoltoaseman parkkipaikalla.

Sateen uhka on läsnä muistuttamassa maanviljelijöitä luonnon oikuttelevuudesta, mutta parkkipaikan asvaltti on vielä kuivaa, kun valkoinen Skoda kurvaa pysäköintialueelle.

Autosta nousee Snellmanin puseroon ja työhousuihin pukeutunut nuorehko naishenkilö, jonka selkää komistaa teksti ”On taito olla aito”.

– Minun alueeni kattaa käytännössä rannikkoseudut tuolta Oulun korkeudelta aina Varsinaissuomeen saakka, mutta tänään lähdemme kuitenkin tästä jatkamaan matkaa Kimon kylään tuohon alle kymmenen kilometrin päähän, toteaa Tove Donner kätellessään.

Donner on Snellmanin alkutuotannon sikatilavalmentaja, ja on sopinut tälle päivälle tarkistus- ja päivityskäynnin Ulf Kullaksen yhdistelmätilalle. Oravaisten kylän keskustan viilettäessä ikkunan ulkopuolella Donner laskeskelee päässään vuoden aikana kertyviä ajokilometrejä, samalla huokaisten syvään.

Auto ja kannettava tietokone ovat minun konttorini. Pelkästään työajoa sekä tiloille että Pietarsaaren toimipisteeseen tulee varmasti noin parikymmentätuhatta kilometriä vuodessa, hän summaa.

Työssään sikatilavalmentajana Donner on arvokas kenttäkontakti sianlihantuottajien suuntaan, ja vastaa omalta osaltaan noin 50–70 tilan seurannasta vuositasolla.

Tove Donner viettää paljon aikaa tien päällä työssään sikatilavalmentajana.

Alkutuotannon kenttätiimin osalta Suomi on jaettu alueisiin, joten suomenruotsalaiselle Donnerille ruotsinkielisen Pohjanmaan tuottajakenttä istuu luonnollisesti hänen työkuvaansa.

Ja tietenkin Varsinais-Suomi.

Tai siis ’varsinainen Suomi’, kuten ylpeä turkulainen Donner huomauttaa.

Minä olen täysin kaupunkilainen lähtökohdiltani, ja juureni ovat ’tälpuoljokkee’ suomen Turuus. Opiskelin aikoinaan agrologiksi ja pyöritin itse aikoinaan myös sikatilaa ex-mieheni kanssa Maalahdessa, Donner valottaa taustojaan.

Tilallisen arki on tänä päivänä taakse jäänyttä elämää, mutta omasta arjesta ammennetut opit antavat uskottavuutta ja varmuutta omaan tekemiseen kentällä Snellmanin tuottajien kanssa.

Puheen porinan jatkuessa automme saapuu Kullaksen tilalle.

Siffris gård on Ulf Kullaksen perhetila, jossa porsaita on isännän muistikuvan mukaan ollut jo yli sata vuotta. Tänä päivänä tila on menestyvä ja sopivan kokoinen yhdistelmätila, jonka yhteistyö Snellmanin kanssa ulottuu vuosien taakse.

Tjenare Tove! huudahtaa isäntä Ulf, kun saapuu sikalan huoltorakennukselle.

Ulf Kullaksen yhdistelmätila löytyy Kimon kylästä.

– Mennään sisälle! Kai me ensin kahvit juodaan?

Kahvipöydässä puheen porina ei ota laantuakseen. Talon emäntä Gisela liittyy joukkoon, joka koostuu myös tilan työntekijöistä sekä Julia-tyttärestä ja hänen harjoittelijaystävättärestään. Kaikesta kanssakäymisestä huokuu ihmisläheisyys ja läsnäolo.

– Asiaanhan kuuluu, että nuoruusvuosina järjestöaktiiveina odotimme Giselan kanssa esikoisiamme samaan aikaan, paljastaa kahden lapsen äiti Tove.

Kahvihetken jälkeen on tullut aika siirtyä sikalan puolelle.

Itse sikalaa pyörittäneenä Tove Donnerin yksityiskohtainen hygienian huomioiminen ja omat tautiturvallisuuden takaavat metodit tulevat selkeästi selkärangasta. Näitä asioita ei tarvitse miettiä.

– Sikatiloilla tautiturvallisuus on äärimmäisen tärkeää, joten vaatteet vaihdetaan aina. Tilan omilla haalareilla mennään. Itse suojaan myös käteni ja hiukseni, en varsinaisesti suojatakseni siis itseäni, vaan lähinnä suojatakseni tilan eläimiä minulta, hän täsmentää.

Selkeärakenteisessa ja hyväkuntoisessa sikalassa osastot ovat jaoteltu iän mukaan, ja matka vie ensimmäisenä porsitusosastolle, jossa vapaaporsituksessa syntyvät maatiaispossut viettävät elämänsä ensimmäiset kuusi viikkoa.

Ulf esittelee toimintaansa, päivittää viime aikojen tapahtumia ja vastailee Toven esittämiin kysymyksiin toimintaan liittyen. Tove itse livahtelee possuparkourmaisen jäntevästi häkkirakenteiden ja karsinoiden parissa päästäkseen asian ytimeen, tarkastelemaan Kullaksen tilan pikkupossuja lähietäisyydeltä.

Syynissä tarkastuskäynnin yhteydessä ovat pikkuporsaiden kehitys ja kasvu, tilojen siisteys ja toimivuus sekä emakon vointi porsituksen yhteydessä. Yksi suuri vapaaporsituksen etu on se, että se suosii maatiaispossun lajinomaista pesärakentamiskäyttäytymistä.

Tove Donner tekee merkintöjä papereihinsa ja matka jatkuu osasto osastolta eteenpäin. Välikasvattamon asukkaat ovat tulleet osastolle noin 30 päivän ikäisinä ja eivät huomioi karsinaan hypännyttä valmentajaa ensin lainkaan.

Pikkuhiljaa kuitenkin haalarinlahjetta onkin napsimassa noin tusinan verran terhakoita ja uteliaita pikkupossuja.

– Tämä on oikeastaan erinomaista käytöstä, ja merkki terveistä possuista. Tutkimiskäyttäytyminen on erittäin luonteenomaista, ja ne tykkäävät tutkia minua ihan hampaita myöten, toteaa Donner naurahtaen.

Ulf katselee menoa huvittuneena vieressä ja tarjoaa Tovelle seuraksi yhtä porsasta toimistolle.

– Voi kiitos, mutta enpä taida tarvita, Tove naurahtaa vastaukseksi.

– Siitä on vuosia, kun itse olin tilallinen ja työskentelin ihan päivittäin ympäri vuorokauden possujen kanssa, mutta kyllä on myönnettävä, että aina välillä kaipaan sitä, Donner pohtii ääneen.

Tarkastuskäynti lähestyy loppua sisältäen vielä piipahduksen lihasikaosastolla, jossa ruokintaolot, vedenpaineet, sorkat ja virikemateriaalit vielä käydään läpi yhdessä tuottajan kanssa.

Tilakäynnin yhteydessä käydään paljon asioita läpi yhdessä tuottajan kanssa.

Paperityösessio päättää käynnin virallisen osuuden, mutta aikataulun salliessa Tove, Ulf ja muu perhe käyvät vielä Kimojoen toisella puolella katsastamassa tilan hevoset.

Matkalla hevoslaitumelle katseen vangitsee jokeen rakennettu vesivoimalaitos, jota Ulf ylpeänä esittelee vieraille. Iso yhdistelmäsikala vie paljon energiaa, ja aikaisemmin asennettujen aurinkopaneeleiden lisäksi tila nojaa tänä päivänä myös perinteiseen vesivoimaan.

– Otamme talteen Kimojoen luonnollisen virtauksen. Ei se ehkä kuullosta niin paljolta, mutta vuorokauden aikana otamme joesta irti parhaimmillaan 300 kilowattituntia, kertoo Ulf ja paljastaa samalla, että voimalan kohdalla on jo vuonna 1860-luvulla toiminut saha ja nahkatehdas.

Ennen lähtöä tilalta eteenpäin Tove ja Ulfin tytär Julia Kullas käyvät vielä viettämässä herkän hetken Neo ja Cilla -nimisten hevosten kanssa.

Tilakäynnin jälkeen tie viekin pohjoiseen. Pietarsaaressa odottaa alkutuotannon teuraskonttori ja monta mukavaa jälleennäkemistä. Elämä kentällä voi joskus olla vähän yksinäistä, joten työkavereiden näkeminen on tärkeä henkireikä.

– Piipahdan tasaisin välein täällä Pietarsaaressa, varmaan viikoittain vähän riippuen vuodenajasta. Meidän tuottajakentässämme on kuitenkin todella paljon liikkuvia osia, joten on hyvä olla selvillä siitä, miten edetään, että yhteinen sävel löytyy, toteaa Donner lopuksi.

Tove Donnerin tie sikatilavalmentajaksi ei ole se ehkä tyypillisin urakehityksen esimerkki, mutta kaupunkilaisesta nuoresta naisesta on vuosien saatossa kehkeytynyt melkoinen ”possukuiskaaja” Snellmanin työkalupakkiin.

Hän toivoisi myös, että oma esimerkki inspiroisi muita lähtemään töihin kotimaisen elintarviketeollisuuden ja alkutuotannon pariin.

– Me Snellmanilla nojaamme vahvasti sinivalkoiseen, laadukkaaseen alkutuotantoon suomalaisilla perhetiloillamme. Haluamme omalta osaltamme huolehtia siitä, että meillä on kotimaista lihaa nyt ja tulevaisuudessa.

Tove Donner vaikuttaa myös Snellmanin mainoselokuvassa vuodelta 2022, silloin tilakäynnillä Kurikassa.

– Pääsen omassa työroolissani päivittäin todistamaan sitä, miten sitoutuneet tuottajat tekevät kaiken tämän mahdolliseksi. Heidän pyyteetön työnsä eläinten hyvinvoinnin eteen on kulttuuriteko jo itsessään. Toivottavasti nuoret sukupolvet ymmärtäisivät tämän asian, ja näkisivät maaseudun tulevaisuuden työkenttänään, Donner päättää.

Skodan ovi narahtaa vielä viimeisen kerran kohdalleen.

Vahva ja vaimennettu syke 1990-luvun tanssimusiikista siivittää Tove Donnerin kotiin päin soraista yhdystietä pitkin pois Snellmanin alueelta, ja edelleen etelään kasitietä kuluttaen kohti Maalahden kotia.

Työnsarkaa kotimaisen lihantuotannon parissa riittää vielä kymmenien tuhansien kilometrien edestä.

**********************

Herra Snellmanin Instagramissa pääset vielä Toven matkaan kokemaan Kimo-keikan lähietäisyydeltä. Klikkaa tästä päästäksesi vauhtiin Tove Donnerin kanssa.