Lihasikojen kasvatusta Surakan tapaan

Timo ja Teija Surakan tilalla Kärsämäellä kasvatetaan lihasikoja.

– Tilalla on kasvatettu sikoja vuodesta 1992 lähtien, kun vanhempani rakensivat lihasikalan tulipalossa tuhoutuneen navetan tilalle, kertoo Timo. Sukupolvenvaihdoksen teimme kahdessa vaiheessa ja tila siirtyi kokonaisuudessaan meille 2009.

Vanhaan sikalaan mahtui nelisen sataa lihasikaa. Uusi lihasikala on rakennettu vanhan jatkoksi ja siat tulivat sinne 2014. Sikalassa on nyt tilat 1800 lihasialle kahdeksassa ja puolessa osastossa.

– Se puolikas osasto suunniteltiin alun perin sairasosastoksi, mutta toimii nyt kuten muutkin osastot. Jätämme jokaiseen osastoon aina yhden karsinan sairaskarsinaksi, kertoo Timo.

Valmistautuminen porsaiden tuloon

Ennen porsaiden saapumista kutterinlastua jaetaan karsinoihin ja lantaritilän päällä olevat sikasuihkut laitetaan päälle. sillä ohjataan sikoja pitämään makuualue puhtaana, kertoo Teija.

Lihasikalaan tulee vuoden aikana porsaita varsin monelta Snellmanin porsastuottajalta, Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueelta. Yhdessä osastossa on yleensä 3–6 tilan porsaita.

– Pyrimme pitämään samalta tilalta tulevat porsaat yhdessä. Sikoja ei lajitella koon eikä sukupuolen mukaan. Jos kuormassa on selvästi muita suurempia porsaita, ne jaetaan useaan karsinaan. Silloin ensimmäinen harvennus tuo niihin väljyyttä, sanoo Timo.

Puhtaudesta on huolehdittava

Sikalan yleinen puhtaus ja hygienia ovat tärkeitä sikojen hyvän terveyden ylläpitämiseksi, painottaa Teija. Hän pesee osastot huolellisesti jokaisen kasvatuserän jälkeen.

– Olen tarkka pesijä. Sika-alalle ummikkona tulleena, on ainakin yksi homma, jonka osaan tehdä hyvin, vitsailee Teija.

Lattialämmitys kuivattaa karsinat pesun jälkeen nopeasti. Niitä ei desinfioida rutiininomaisesti. Osastot yhdistävä käytävä toimii myös lastaustilana, mistä siat kulkevat katetun lastausrampin kautta autoon. Rampin oven vieressä kuljettajakin voi pestä saappaansa.

Lastaustila pestään jokaisen käyttökerran jälkeen, aina kun porsaita tulee tai teuraita lähtee sikalasta.

– Ritilälattia on käytävän puhtaanapidon kannalta paras ratkaisu, sanoo Timo. Jos nyt tekisin jotain toisin, laittaisin ritilää myös lastausrampille, jotta ramppi ei tulisi lastauksessa liukkaaksi ja sen voisi myös pestä helposti.

Karsinoiden kuivittaminen

Tila on sitoutunut sikojen hyvinvointikorvauksen ehtoon lihasikojen karsinoiden kuivittamisesta. Kuivikkeena käytetään kutterinlastua. Uudelle puolelle emme saa viitemäärään perustuvaa sikatukea, kertoo Timo.

– Karsinoita kolataan päivittäin, jos makuualueella on lantaa. Siat pitävät karsinansa pääosin puhtaana, mutta kesän hellejaksoilla ne tahtovat sotkea, sanoo Teija.

Jokaisessa osastossa on oma kola, ja saappaat pestään siirryttäessä osastosta toiseen. Käytävällä osaston oven vieressä on pesupiste, ja ritilälattian päällä saappaat on helppo suihkuttaa puhtaiksi.

Sikavan lääkekirjanpidosta nähdään, että sikojen lääkintätarve on tässä sikalassa pieni. Viime vuonna tilalla kasvatettiin yli 5000 lihasikaa ja alle 5 % niistä on tarvinnut lääkitä. Yleisin lääkinnän syy on ollut niveltulehdus.

– Merkitsemme sian ensin värillä, kun huomaamme, ettei se ole kunnossa. Seuraamme, mikä sitä vaivaa, ennen lääkintäpäätöksen tekemistä,kertoo Teija.

Lihasikojen kasvatusta Surakan tapaan 1

Toimiva ruokinta

Sikoja ruokitaan vilja-tiivisteseoksella. Tiivistesiiloja on kaksi ja tilalla on käytetty joko yhtä tai kahta tiivistettä viljan laadusta riippuen. Nyt viljaa täydennetään Maatiaispossu Kasvu -tiivisteellä.

– Ostamme puintiaikaan viljaa tuoreena, meillä on kuivaava siilo. Se helpottaa suuresti, sillä viljaa ei tarvitse siirrellä ja se sekoittuu tasalaatuiseksi, hän sanoo. Oma vilja riittää kevääseen saakka.

Ruokinta on kaksivaiheinen ja siat ruokitaan neljästi päivässä. Pellon Graphics -liemiruokkija tekee seoksen ja jakaa sen karsinoihin. Koska koko sikala on yhdessä piirissä, on jäännösrehua putkistossa paljon.

– Jäännösrehu on huomioitava erityisesti silloin, kun pienempiä sikoja on sikalassa vähän. Pienemmille tehdään tarvetta suurempi rehusatsi, jotta liemen koostumus saadaan alkukasvatukseen sopivaksi, sanoo Timo.

Ruokkija käyttää ruokinnasta yli jäävän rehun isompien annoksen tekemiseen. Kone tietää seosten valmistushistoriasta, mitä pytyssä on ja huomioi sen seuraavaa rehuerää tehtäessä.

Syönnin seuraaminen

Porsaiden saavuttua ensimmäinen rehuannos on 70–80 % käyrän annoksesta. Rehumäärä nostetaan käyrälle mahdollisimman pian porsaiden saapumisen jälkeen.

– Tarkistamme kaukalot ja sikojen syönnin päivittäin kahdessa erässä, aamu- ja iltapäivällä. Toisella kerralla pienemmät ja toisella isommat siat, kertoo Teija. Jos kaukalo on ennen ruokintaa aivan kuiva ja tyhjä, annosta plussataan viisi prosenttia. Yleensä plussaukset tehdään kerran päivässä, kasvatuksen alussa kahdestikin.

Surakat ovat ruokkineet sikojaan vilja-tiivisteseoksella reilun vuoden ajan, ja ovat ruokintaan tyytyväisiä. ’

– Siat kasvavat hyvin ja hännänpurentaa on nykyään tosi harvoin. Sitähän tulee yleensä vain silloin, kun ruokkija eistailee tai liemi ei ole sellaista kuin sen pitäisi olla, toteaa Timo.

– Vaihdoimme ruokkijaan tehokkaamman pumpun ja liemen sekoitussuhdetta nostettiin hieman. Pienemmillä sioilla sekoitussuhde on 2,9 ja loppukasvatuksessa 3.0, kertoo Timo.

– Vetelämpi liemi leviää nopeasti koko kaukalon pituudelle, ruokinta ei aiheuta hässäkkää. Possut jaksavat jopa odottaa sitä, että oman karsinan venttiili suhahtaa, ja tappeluja on vähemmän. Se on vähentänytmyös jalkavaivoja, toteaa Timo.

Muuta mukavaa