Se on sellainen tavallinen suomalainen retkeilytupa: harmaantunut, savuinen ja hämärä. Tupa sijaitsee pienen, matalan kallion päällä. Kallion sammaleet ovat kuluneet pois niistä kohdista, joissa ihmiset ovat vuosien aikana kävelleet.

Tuvan sisällä on pitkin kattoa ja seiniä hiilellä kirjoitettuja nimikirjaimia, vuosilukuja ja rakkaudentunnustuksia. Rakastavaiset ovat piirtäneet sydämensä ja kaveriporukat omat terveisensä savun tummentamiin kattolautoihin. Osa hiilipiirroksista erottuu ajan haalentamina vain vaivoin.

Sinä päivänä meitä sattui paikalle useampi ihminen. Ja ymmärtäähän sen; kaunis aurinkoinen syyspäivä saa meidät suomalaiset ulos luolistamme ainakin hetkiseksi. Oman pienen ryhmämme lisäksi tuvalle oli taivaltanut puolituttu perhe. Sopuisasti siinä juteltiin ja maltoimme jopa odotella takkatulen hiipumista hiillokseksi asti.

Kun takan pohjalla hehkui punainen hiillos, itse kukin poimi laukustaan omat matkaeväänsä. Ja perisuomalaiseen tyyliin jokaisella oli mukana paketillinen grillimakkaraa. Minä keskityin huolellisesti viiltämään makkaraani kunnon ristikkoviillokset, että sinapille tulisi optimaalinen kerääntymisalusta. (Viillosten suhteen olen hifistelijä.) Vuorotahtiin me siinä makkaraamme paistoimme ja söimme niitä välillä lähes hartaassa hiljaisuudessa. Me suomalaisethan emme koe hiljaisia hetkiä mitenkään epämukavina.

Siinä omaa Eetvarttiani ahmiessani (syömisen suhteen en hifistele) totesin, että puolitutun perheen pojalla oli ulkomaalainen tyttöystävä. Nuoripari oli rauhassa odotellut vuoroaan ja tuli sitten suloisesti yhdessä grillaamaan omat makkaransa. Nuori mies opetti siinä mielitietylleen kuinka makkaraa grillataan. Rakettitiedettähän se ei ole, mutta omat pikkuniksinsä siinäkin on. Erityisesti eteläeurooppalaiselle kaunottarelle.

Kun nuoret olivat päässeet alkuun grillauksensa kanssa, pieni jutustelu taukosi. Me katselimme hiillosta lumoutuneena ja nautimme eväitämme, kunnes nuori herra kääntyi katsomaan tyttöystäväänsä ja sanoi: ”This is as Finnish as it gets”. Tämän suomalaisempaa touhua saa hakea.

Jäin pohtimaan asiaa. Poika taisi olla oikeassa. Kyllä Suomesta riittää varmasti tuhannen tarinaa ja esimerkkiä kerrottavaksi ja koettavaksi. Silti, jos tuon nuoren naisen kokemus Suomesta on pieni grillaushetki retkeilytuvan takan äärellä, ei se ole millään tavalla huono kokemus.