Nuori pariskunta päätti kääntää tilan suunnan ja hyppäsi pää edellä uuteen tuotantosuuntaan. Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, työn jälki näkyy konkreettisesti: Syväjärventien varrella kohoaa moderni kasvattamo, jossa eläinten olosuhteet ja pariskunnan rohkea asenne luovat vankan perustan tulevaisuudelle.

Teksti & kuvat: Antti Koivukangas

Kun saavumme kylään keväisenä aamupäivänä, on meitä vastassa iloinen kolmikko. Tomera puolitoistavuotias tytär Milja pitää vanhempiaan varpailla ja kurvailee jo tottuneesti polkutraktorillaan ympäri piha-aluetta.

Olemme Kortesjärven Syväjärvellä, ja tarkoituksena on puhua isäntäparin kanssa rohkeudesta ja tulevaisuudenuskosta, ja samalla tutustua pihapiiriin nousevaan uuteen kasvattamoon.

Isäntäpari on siis 27-vuotias Saku Syväjärvi, ja hänen vuotta vanhempi kihlattunsa Noora Talvitie.

Olemme vain ehtineet tervehtiä ja vaihtaa pari sanaa, kun isännän puhelin soi.

– Tuttua touhua, kun on tiistai taas, niin meille tulee lisää eläimiä. Kuljettaja tuossa soitteli, että on kymmenen minuutin päästä täällä, Saku toteaa.

Putkitus tuo turvaa ja säännöllisyyttä

Nooran ja Sakun kasvattamo on osa Snellmanin putkitusjärjestelmää, mikä käytännössä tarkoittaa, että viideltä eri maitotilalta kerätyt sonnivasikat toimitetaan Kortesjärvelle joka toinen tiistai.

Pienen kävelyretken ja parin minuutin odottelun jälkeen upean uljas eläinkuljetusrekka kurvaa tiluksille, ja kopista jalkautuu iloinen kuljettaja.

– Täällä hän on jo hyvä meininki, mää olen tulossa Jalasjärveltä päin, tuttuun tyyliin Sakulle vasikoita, olisi yksitoista tarjolla tällä kertaa, toteaa Pauli Laakso.

Eläimet lastataan omaan karsinaan ja pienen paperityöharjoituksen jälkeen Laakso jatkaa matkaa Kaustisen suuntaan, kun taas yhdentoista sonnivasikan elämä Kortesjärveläisinä alkaa.

– Nämä ovat 2-4 viikkoa vanhoja vasikoita, jotka tulevat tähän omaan karsinaan, ovat sitten tässä sen 53 päivää juotolla, ennen kuin siirtyvät eteenpäin toisiin rakennuksiin, toteaa Noora karsinan sisäpuolelta.

Vaikka meno tiistaisena aamupäivän vaikuttaa todella tottuneelta ja rutiininomaiselta, oli meno tilalla vahvasti erilainen vielä noin viisi vuotta sitten, kun Noora ja Saku ottivat sukupolvenvaihdoksen yhteydessä ohjat haltuun.

– Päätimme silloin yhdessä vanhempieni kanssa, että suunta muuttuu. Silloin vuonna 2019, kun alettiin SPV:tä suunnittelemaan meillä oli noin 30 lypsävää. Siitä se sitten seuraavana vuonna lähti, ja ensimmäiset sonnit siirrettiin kasvamaan tuohon viereiseen konehalliin, kuvailee Saku tuotannon suunnanmuutosta.

Eläinmäärä kasvaa reippaasti

Suunta toki muuttui, mutta niin muuttui myös tekemisen taso Syväjärventien varrella. Pienestä lypsytilasta on kasvanut ison luokan putkituskasvattamo, jonka eläinpaikkamäärä huhtikuun lopulla valmistuvan laajennuksen myötä nouse 850:een.

– Tämä on meidän tuottajauramme suurin projekti tähän mennessä, onhan tämä kohtuu iso, toteaa Saku esitellessään uutukaista hallia, jossa viimeistelytyöt ovat käynnissä auringonpaisteen hivelleessä tekijöitä.

Uuteen halliin haettiin pitkään inspiraatiota tuottajakentältä, ja mieluisa malli löytyi Härmästä, valtatie 19 varrelta. Karkauksen navetta on monelle autoilijalle tuttu, sitä kun on vuosien saatossa komistaneet Snellmanin erilaiset mainokset.

– On tehty tarkat laskelmat, joten siinä mielessä on turvallinen olo, en ole koskaan näitä projekteja varsinaisesti jännittänyt. Yrittäjyys ja riskinotto on tullut vuosien saatossa tutuksi. Hyvin on valmistauduttu ja siltä pohjalta lähdetty tekemään, toteaa Saku.

Eläinmäärän lisääntyminen parantaa eläinten kasvatusoloja huomattavasti, kun pehmeät makuualustat hyvin ilmastoidussa, toiminnallisessa hallissa avaavat uusia mahdollisuuksia Nooralle ja Sakulle, joilla on tilalla yksi vakituinen työntekijä.

– Ruokintatunteja tulee vuorokauteen luonnollisesti lisää ja muuta hoitoa myös, se pitää ottaa huomioon. Rutiinit muototuvat tässä sitä mukaan, kun asiat etenevät. Aika näyttää, toteaa Noora ja jatkaa.

– Kyllä me on hyvin saatu tämä kokonaisuus Sakun kanssa toimimaan, taustajoukot auttavat lapsenhoidossa ja sitten aina yritetään sumplia keskenään ristiin ja rastiin, että miten tehdään hommia. Hyvin ne on saatu tähän mennessä toimimaan, hän päättää.

Luova tauko, ja sitten katse tulevaan

Noora käy myös 60-prosenttisesti päivätöissä.

Tulevaisuutta ajatellen ollaan jännän äärellä, mutta pariskunta katsoo luottavaisena eteenpäin. Jonkin verran jarrua kuitenkin on, ainakin hetkellisesti, syytä painaa kaiken keskellä.

Tai ehkä pikemminkin höllätä kaasujalkaa.

– Eiköhän me nyt tämän projektin jälkeen pidetä sellainen luova tauko, ehkä pari vuotta? En tiedä, tehtäisiinkö sitten välillä jossain vaiheessa itsellemmekin asunto tänne markille, Saku visioi ja saa nyökkäyksen myös Nooran suunnalta vastaukseksi.

Jalat vahvasti maassa operoivalle, autotallin yhteydessä pienessä kolmiossa asuvalle, rohkealle nuorelle parille on syytä toivottaa onnea ja menestystä valitsemalleen tuottajapolulle.

– On meillä matkan varrella riittänyt yhtä sun toista haastetta, mutta hyvin on niistä selvitty. Tässä hommassa positiivisuus on tärkeää, päättää Noora lopuksi.

Tutustu Sakun ja Nooran tilaan
Snellmanin Road trip-tarinan kautta!
(klikkaa kuvaa)

Tältä näytti, kun eläimet huhtikuun lopulla pääsivät uusiin tiloihin (video/kuva: Saku Syväjärvi)