Heti Vöyrin keskustan ulkopuolella avautuu klassisen kaunis pohjalaismaisema. Tilojen välillä on väljää. Alkukesän aurinko hellii meitä lämmöllään, kun lähestymme Rekipeltoa.

Tien vierellä keinuu metallinen kyltti vienossa tuulessa. Kyltissä lukee selkein kirjaimin ”Kenneths svinstallar”.

Tässä tapauksessa Kenneth viittaa Kenneth Backlundiin, sikatilalliseen, jonka toimivalla yhdistelmätilalla on noin kaksisataa emakkoa.

– Täällä olen kasvanut ja ottanut perhetilan haltuuni isältäni Berteliltä, joka otti aikoinaan äitini kanssa tilan haltuunsa äitini vanhemmiltaan. En rehellisesti sanottuna tiedä kuinka paljon taaksepäin pitää ajassa mennä, mutta tällä samalla paikalla on meitä ollut monta sukupolvea.

– Tietysti sukuni merkitsee minulle paljon. Heidän työnsä on muovannut myös minua. Heillä on valtava merkitys siihen, millainen itse olen., kertoo Kenneth kahvikupin äärellä, perheen kodin keittiössä

Neljä sukupolvea tilalla

Isä Bertel Backlund asuu edelleen tilalla ja ottaa mahdollisuuksiensa mukaan osaa tilan arjen töihin.

Kennethin pojat, Jonathan ja William ja tytär Amanda ovat myös perheyrityksen toiminnassa mukana ja myös Jonathanin kaksi lasta, Adrian ja Alina pyörivät jo aikuisten jaloissa. Aivan samalla tavalla, kuin Kenneth silloin, kun hän oli pieni poika Rekipellon tilalla.

– Ensimmäiset lapsuusmuistoni ovat kyllä täältä tilalta, kun paalasimme olkia ja nostimme niitä paaleja vanhaan latoon. Minulle oli aika varhain selvää, että minäkin haluan tehdä sitä isona. Olen aina tuntenut itseni maanviljelijäksi. En tietysti voi osoittaa mitään tiettyä hetkeä, milloin tein uravalintani, mutta kyllä se aika varhain jo ala-asteella.

Kenneth ei oikeastaan pidä sanasta ”uravalinta”. Kyseessä on enemmänkin polku, jota on päätetty kulkea.

Se, että kantaa vastuuta sukupolvien maanviljelyketjussa vaatii oikeastaan aivan toisenlaiset sanat.

– Minulle kyse on elämäntyöstä. Sellaisena minä sen koen. Se mitä me teemme luo pohjan kaikelle. Puhtaiden raaka-aineiden tuottaminen omalla tilalla koko väestön hyväksi on kaiken perustuksena ja se, että voi itse elää ja saada tuloja siitä mitä tekee, on avaimena kaikelle.

Myös Backlundien tiluksilla on opittu tuntemaan ne suuret maailmanlaajuiset muutokset, joiden vaikutukset lainehtivat aina Vöyrin maaseudulle saakka.

Muuttuneet tulevaisuudennäkymät

Maailmanlaajuisen pandemian hiipuessa, sodan jatkuessa ja energiakriisin kiusatessa ei tilanne ole millään muotoa helppo perhetiloilla.

– Totta kai tulevaisuudennäkymät ovat muuttuneet, jos katsoo eteenpäin viiden vuoden päähän. Tämän hetken kustannuspaineilla ei ole mahdollisuutta investoida, kehittää tai tehdä suuria muutoksia. Nyt pitää jatkaa nykyistä toimintaa, selvitä huolloista ja korjauksista ja mennä sillä tavalla eteenpäin.

– Tuulta päin, kuten sanotaan.

Vaikka tilanne on kaukana ihanteellisesta Kenneth Backlundille ja hänen ammattiveljilleen ja -sisarilleen haluaa hän valita sanansa huolellisesti, kun tulee puhetta tulevaisuudenuskosta.

Hän kuvailee itseään realistiksi, joka laittaa aikansa ja energiansa asioihin, joihin pystyy itse vaikuttamaan ja pyrkii tekemään ne asiat niin hyvin kuin mahdollista.

Sellaiset asiat, kuin avoimuus ja kestävyys nousevat pintaan, kun mies pohtii rooliaan.

– Siantuottajien rooli tänään ja yleensäkin on toimia sillä tavalla, että voimme ansaita kuluttajien luottamuksen. Mielestäni meidän tulee olla avoimia ja läpinäkyviä siinä, mitä teemme. Toki alalla on sellaisiakin aktiiveja, jotka käyttävät hyväkseen tukijärjestelmää ja viljelevät tai pitävät eläimiä vain saadakseen tietyntyyppistä tukea. En näe sitä kestäväksi pitemmän päälle. Perinteinen, tehokas viljely ja eläintenpito ovat oikea tavoite.

Keskeytämme jutustelumme, kun Kennethin puhelin soi. Yksi pojista ajaa pihaan ja pienen neuvonpidon jälkeen akuutti tilanne on hoidettu.

”Tämän työn vapautta en koskaan vaihtaisi pois”

Poikien osoittama kiinnostus sikaelinkeinoa kohtaan ilahduttaa luonnollisesti myös Kennethiä.

– Oikeastaan ajattelen, että poikien on tehtävä sitä, mistä he itse pitävät. Nyt he vaikuttavat olevan kiinnostuneita sikojen hoidosta ja siinä kyllä riittää tulevaisuutta niin kauan, kun tehdään oikeita päätöksiä ja löydetään hyviä ratkaisuja, että talous saadaan toimimaan. Ei siis vain näinä vaikeina aikoina, vaan jatkossakin. Näen kyllä jatkon positiivisena.

Kenneth hörppää loput haalenneesta kahvistaan ja vilkaisee ikkunasta ulos.

– Tämän työn vapautta en koskaan vaihtaisi. Totta kai se tympäisee joskus, kun kello soi aamulla aikaisin tai kun tulee hälytys, mutta se että voi itse tehdä päätöksiä ja päättää kuinka aikansa käyttää on tässä työssä parasta.

Radio Vegan uutiset loppuvat ja Fredrik Furun kappaleen ”Päivät ja yöt” sävelet rikkovat hiljaisuuden

Laulun sanoma tuntuu melkein liiankin sopivalta tähän hetkeen.

”Otan yöt sellaisina kuin tulevat
Päivää eilistä en mä unohda
En siellä halua viipyä ahdistuneena
Uusia kriisejä, vanhoja haavoja
Jätän varjot taakseni
Nyt on nyt ja ennen oli ennen
Yöt vaihtuvat päivään uuteen.”

Aurinko on jo matkalla alas päin ja paininut pilven taakse, kun postiauto ajaa lujaa Rekipellontietä kohti Vöyrin keskustaa.

Kenneth Backlund huokaisee.

– Päivät ovat olleet usein pitkiä, mutta aurinko nousee jälleen huomenna.

Kenneth Backlundin perhe tähdittää Snellmanin mainoselokuvaa ”Neljä sukupolvea”, jonka kampanja-aika on maalis-huhtikuu 2023.