Siirry sisältöön
Kuljetukset eläimiä kunnioittaen 1

Omistautuminen ja erikoisosaaminen keskiössä eläinkuljetuksissa: ”On ymmärrettävä, mitkä asiat ovat eläimille luonteenomaisia”

Snellmanin alkutuotannon vastuullisuuslupaus sisältää vahvan kannanoton eläinten hyvinvointiin ja sen kunnioittamiseen. Lupaus muuttuu todeksi esimerkiksi silloin, kun eläimiä kuljetetaan tiloilta teurastamoon.

Aamu ei ole vielä valjennut, kun Peter Björkin ajama suuri eläinkuljetusrekka kaartaa jalasjärveläisen maatilan pihalle. Eläinten lastaus navetasta autoon aloitetaan kello 5.20. 

Viimeiselle matkalle kohti Snellmanin teurastamoa on täältä lähdössä kolme sonnia. Tällä kertaa ne ovat hieman levottomia ja vikuroivat, mutta Peterin taitavassa käsittelyssä tuhatkiloiset eläimet saadaan autoon puolessa tunnissa.

Matka jatkuu seuraavalle tuottajatilalle. Nyt mukaan otetaan peräti 19 sonnia. Kaikki sujuu sutjakkaasti, ja jo parinkymmenen minuutin kuluttua eläimet ovat kyydissä.

Eläinten siirtymistä helpotetaan

Kello on 11, kun Björkin auto saapuu Kuusisaareen. Alkaa sonnien purkaminen Snellmanin teurastamon yhteydessä sijaitsevaan navettaan.

Jytinä on melkoinen, kun sonnit lähtevät vyörymään ulos autosta. Auton lava ja sisääntuloramppi ovat mahdollisimman vaakasuorassa. Eläimet eivät nimittäin tykkää kulkea alamäkeen.

– Portaat ovat niille varsinainen kauhistus, Peter Björk kertoo.

Tästä syystä hän on suunnitellut tuottajatiloille ramppeja, joita pitkin eläinten on helppo siirtyä ja joille ne automaattisesti hakeutuvat. Björkin suunnittelemia apuvälineitä on käytössä myös Kuusisaaren navetassa. Sonnien siirtyessä kohti navetan suojaa, mylvintää on ihmeen vähän ja eläimet vaikuttavat rauhallisilta.

Peter Björk sukkuloi uskomattomalla taidolla valtavien sonnien seassa. Välillä hän ohjailee eläimiä navetassa ja välillä palaa autoon hakemaan sinne vielä jääneitä. Kädessään hänellä on vain pieni oranssi keppi, jossa todellakaan ei ole sähköä.

Se on kuitenkin tässä työssä hänen mukaansa välttämätön.

– Kukaan täyspäinen ei mene sonnien sekaan ilman, että hänellä on kädessään jotain, jonka avulla hän voi käskeä niitä, Peter toteaa.

Osaamista ja omistautumista

Eläinkuljettajia ei Suomessa kovin monia ole. Ammatti vaatii erityisosaamista ja erityistä omistautumista. Työ kulkee usein perintönä sukupolvelta toiselle. 

Peter Björk on toiminut alalla 35 vuotta. Snellmanille hän alkoi kuljettaa vuonna 1985, jolloin Snellmanin Lihanjalostus hankki omistukseensa Pietarsaaren teurastamon.

P. Björk Transport Ab:n neljää eläinkuljetusautoa ajaa kuusi kuljettajaa. Sukupolviyritys on tämäkin, sillä poika Sebastian on yksi kuljettajista. 

Björkin yritys kuljettaa nautoja ja sikoja useilta sadoilta maatiloilta.

– Ydinalueemme ulottuu noin 200 kilometrin säteelle Pietarsaaresta, mutta kauimmaiset kuormat tuomme aina Tampereelta ja Salosta asti, Peter kertoo.

Sikojen keskimääräinen teuraspaino on noin 96 kiloa ja sonnien 350 kiloa. Täysikasvuisen sonnin elopaino vaihtelee 600–1000 kiloon. Ne siis kasvavat eri tiloilla eri tavalla, mikä on otettava kuljetuksia suunniteltaessa huomioon. 

On tärkeää tuntea tarkasti jokainen tila ja sen erityisolosuhteet. Ne nimittäin vaihtelevat logististen edellytysten osalta melkoisesti.

”Jotta voisi ymmärtää eläimiä paremmin, täytyy yrittää ajatella niin kuin ne ajattelevat. On tiedettävä, mitä eläin pelkää, mistä se hermostuu, millaisista asioista seuraa aggressioita. Vastaavasti on ymmärrettävä, mitkä asiat ovat sille luonteenomaisia ja miellyttäviä”

Eläimiä kunnioittaen

Kun eläimet tömistelevät navettaan, niiden kulkua ohjataan ns. karusellin avulla. Se on yksi Peter Björkin innovaatioista. Karuselli on ainutlaatuinen Suomessa, mutta ajatuksen siihen Peter kertoo saaneensa USA:sta. 

Karusellissa eläimet kulkevat lähes parijonossa, mikä lisää niiden turvallisuuden tunnetta.

– Kyseessä on pieni huijaus, sillä ympyrän muotoisessa karusellissa eläin luulee pääsevänsä takaisin sinne, mistä se lähti. Tämä on eläimelle paljon inhimillisempi tapa kuin sekalaisissa laumoissa siirtyminen, jolloin paniikkia syntyy helposti pienestäkin syystä. 

– USA:ssa käsitellään valtavia määriä karjaa, ja siellä on voitu laskelmin osoittaa, miten hyvä kohtelu kaikkinensa myös lisää tuottavuutta, Peter Björk kertoo.

Näin on myös meillä Snellmanilla aina ajateltu. Alkutuotannossa kaiken lähtökohtana on eläinten hyvä kohtelu. Se on myös taloudellisesti järkevää.

– Jotta voisi ymmärtää eläimiä paremmin, täytyy yrittää ajatella niin kuin ne ajattelevat. On tiedettävä, mitä eläin pelkää, mistä se hermostuu, millaisista asioista seuraa aggressioita. Vastaavasti on ymmärrettävä, mitkä asiat ovat sille luonteenomaisia ja miellyttäviä, Peter toteaa.

– Joku on sanonut, että lehmä on maailman tyhmin eläin. Olen vahvasti eri mieltä. Eläimet oppivat, jos niille annetaan mahdollisuus oppia. Niillä on myös uskomattoman hyvä muisti. Jos vaikka nämä sonnit uhkaavat hermostua, on paras ottaa hyvin rauhallisesti ja odotella pari minuuttia. Kun ne rauhoittuvat, ne käyttäytyvät taas normaalisti.

Peter Björk ja hänen palkittu BullFighter-autonsa.

Ammatin ilot ja vaarat

Peter Björk on sanonut, että eläinten kuljettaminen on paras mahdollinen ammatti, mitä voi toivoa. Niin paljon työ tekijälleen vuosien mittaan antaa. Samalla hän muistuttaa, että ammatissa on vaaransa.

Huomioon otettavia pikku seikkoja, jotka kokemus opettaa, on paljon.

– Neuvoin juuri uutta kuljettajaa, että muista pitää sormesi ohjausaidan ulkopuolella eläimiin nähden. Jos ne ovat sisäpuolella, voi käydä niin, ettei niitä kohta enää ole.

Ohjausaitoja, jotka nekin ovat Peterin keksintöjä, käytetään apuna useilla maatiloilla, kun eläinten halutaan siirtyvän tavalla, joka on niille luontainen ja helppo. Osansa ammatin vaaroista on saanut Peter henkilökohtaisestikin tuta. Kerran sonni onnistui survaisemaan sarvensa hänen polviensa väliin ja nostamaan miehen kevyesti ylös.

Ilmalentoa kertyi monta metriä ja muistona tapauksesta päässä arpi, jonka 17 tikkiä aiheutti.

– Viimeksi puolitoista viikkoa sitten liippasi läheltä. Sain juosta sellaista vauhtia, että en olisi uskonut tämän ikäisen ukon siihen enää kykenevän.

Teksti on julkaistu elokuussa 2018.