Suomi ja suomalaisuus ovat kautta aikain olleet tärkeitä Snellmanille. Kotimaisuus, yhteistyö paikallisten tuottajien kanssa, puhtaat raaka-aineet ja laadukkaat tuotteet ovat pysyneet yrityksen toiminnan ytimessä jo yli kuuden vuosikymmenen ajan.

Vuonna 2017 muistelimme Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi perustajaveljeksiin kuuluvien Per ja Karl Snellmanin kanssa yrityksen taivalta itsenäisessä Suomessa eri vuosikymmenillä.

Muistoja vuosien varrelta

Ensimmäisenä paikalle Britta-kabinettiin saapuu Per Snellman. Kädenpuristus on lämmin ja luja. Ja heti vanavedessä ovesta astuu Karl Snellman, joka tervehtii ottamalla molemmilla käsillään kiinni kädestä. Tunnelma on leppoisa, sinunkaupat on tehty jo aiemmin puhelimessa.

Yrityksen perustamisen aikoihin 1950-luvun Suomessa elettiin vielä varsin  vaatimattomissa oloissa, ja samoin oli laita Snellmanillakin.

– Ei sitä 50-lukua voi edes verrata tähän päivään, oli se niin erilaista silloin. Silloin ei Snellmanilla ollut vielä edes jääkaappia tai pakastinta, muistelee Per.

Yhteiskunnan taloudelliset suhdanteet ja kansalaisten lompakon paksuus ovat vuosikymmenten varrella näkyneet myös Snellmanin tuotteiden menekissä. Hyvinä aikoina kuluttajan ostoskorista on löytynyt kokolihatuotteita, kun taas taloudellisesti huonompina aikoina suomimakkaralla on ollut enemmän menekkiä.

Laatu edellä, aina

Korkealaatuiset tuotteet ovat Snellmanin toiminnan selkäranka. Laadusta ei ole koskaan tingitty, eikä tingitä nytkään. 1960-luku toi Suomeen kovan hintakilpailun ja makkaran valmistuksessa alettiin yleisesti käyttää erilaisia jauhoja ja maitopulveria, joka sitten näkyi tuotteiden laadussa.

– Siihen hintakilpailuun me ei lähdetty mukaan. Ei lähdetty sille tielle, että aina tarjottaisiin halvinta tuotetta, halusimme pitää kiinni laadusta niin pitkälle, kuin se olisi mahdollista. Mottona oli – niin yrityksessä, kuin omassa elämässäkin – että asiat pitää tehdä oikein, eikä vääristellä niitä, toteaa Karl painokkaasti.

Koulutuksen edelläkävijä

Suomessa arvostetaan koulutusta ja tänä päivänä se on yksi maamme vientituotteista. Myös Snellmanilla on aina ymmärretty koulutuksen päälle.

– Kyllähän esimiehiä ja työnjohtajia oli koulutettu jo aiemminkin, mutta me taisimme olla alalla ensimmäisiä, jotka alkoivat kouluttaa työntekijöitä kaikilla tasoilla. Heti kun laki sen salli, meillä otettiin käyttöön oppisopimus-malli, kertoo Per.

Per muistaa, että myös työntekijät ovat suhtautuneet positiivisesti koulutukseen, uuden oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.

– Koulutuksella oli suuri merkitys, työntekijät todella arvostivat sitä ja se näkyi jopa kahvitaukojen puheenaiheissa. Kahvinjuonnin lomassa alettiin puhua elintarvikkeiden puhtaudesta, hygieniasta, tiimityöstä ja liiketoiminnasta yleensäkin, kertoo Per.

”Siihen hintakilpailuun me ei lähdetty mukaan. Ei lähdetty sille tielle, että aina tarjottaisiin halvinta tuotetta, halusimme pitää kiinni laadusta niin pitkälle, kuin se olisi mahdollista.”

Suomalaisia ja eurooppalaisia

Pietarsaarelaisessa yrityksessä on aina uskottu yhteistyöhön, yhdessä tekemisen voimaan. Hyvä esimerkki tästä on pitkäaikainen yhteistyö kotimaisten tuottajien kanssa. Nyt 2000-luvulla, kun lähiruoka on noussut arvoonsa, tuo yhteistyö on entistä tärkeämpää.

Vahvasti kotimaisessa yrityksessä ymmärrettiin jo varhaisessa vaiheessa, että menestyäkseen yrityksen on oltava avoin uusille asioille, haettava vaikutteita kauempaakin.

– Meillä oli jo alkuaikoina hyvät kontaktit ulkomaille, Saksaan, Itävaltaan ja Hollantiin. Messuilla käytiin ja alan ihmisiä tavattiin. Meidät suomalaiset otettiin siellä hyvin vastaan, suomalaisiin luotettiin ja meillä oli hyvä maine. Vielä 1970-luvulla Euroopassa moni otti puheeksi myös sen, että Suomi oli ainoa maa maailmassa, joka sotien jälkeen maksoi sotakorvaukset, muistelee Per.

Karl taas muistaa, että jo silloin eurooppalaiset kehuivat suomalaista ruokaa sen puhtaudesta ja hyvistä raaka-aineista. Viime vuosikymmenten globalisaatio on tehnyt Suomesta kansainvälisemmän ja monikulttuurisen maan. Veljekset ovat yhtä mieltä siitä, että tänä päivänä Suomi ei voi eristäytyä ja jäädä yksin omaan nurkkaansa.

– Me olemme pieni kansa, reilut 5 miljoonaa asukasta. Ei täällä kukaan yksin pärjää. Jos Suomi aikoo kehittyä ja mennä eteenpäin, täytyy meidän olla mukana eri areenoilla ja tehdä yhteistyötä. Tärkeintä on ihmisten välinen vuorovaikutus, on se sitten kotimaassa, ulkomailla tai vaikkapa EU:ssa, sanoo Per.

Tulevaisuuden Snellman

– Kyllä minä välillä mietin, että miten tämä oikein on mahdollista. Että miten tämä yritys on pärjännyt näin hyvin, kun maailmalla yritys toisensa perään on joutunut lopettamaan, kummastelee Karl päätään pyöritellen.

Veljekset toteavat, että haasteita yrityksellä varmasti riittää tulevaisuudessa. Kumpikin veikkaa, että kehitystä ja innovaatioita, kasvua, uusia tuotteita ja uusia toiminta-alueita lienee näköpiirissä, sillä paikalleen ei yksikään yritys voi jäädä. Mutta minkälaisia terveisiä he lähettävät nykyisille snellmanilaisille?

Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä, kuin yhdestä suusta.

– Me ihmiset olemme kaikki yhtä arvokkaita, riippumatta siitä, mistä päin maailmaa tulemme tai minkälaista työtä teemme. Tärkeintä on toisen ihmisen kunnioittaminen, yhdessä tekeminen ja yhteen hiileen puhaltaminen.

Toivottavasti yrityksessä säilyy jatkossakin snellmanilainen hyvä henki.