Suomen pohjoinen ilmasto ja maantieteelliset erityispiirteet asettavat omat haasteensa, mutta tarjoavat samalla ainutlaatuisia mahdollisuuksia kestävään ruoantuotantoon. Snellmanin vastuullisuuspäällikkö Eeva Heikkilä pohtii, miksi nautakarjatalous on olennainen osa pohjoisen maatalouden kestävyyttä ja miten se vaikuttaa sekä talouteen että ympäristöön.

Paljon puhutaan kestävästä ruoantuotannosta ja erityisesti naudanlihan suurista ympäristövaikutuksista. Nauta syö arvokasta kasviproteiinia ja päästelee haitallisia kasvihuonekaasuja, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta.

Minulta on monesti kysytty, eikö olisi fiksumpaa Suomessakin viljellä suoraan ihmiselle sopivia kasveja – ei pyöräyttää arvokasta viljaa eläinten kautta ihmisten ruokapöytiin. Siinäpä kysymys!

”Maailman pohjoisin maatalousmaa”

Otetaanpa tähän oikein suomalainen näkökulma. Millainen ruoantuotanto on kestävää nimenomaan Suomessa?

Suomihan on maailman pohjoisin maatalousmaa. Monessa suhteessa olemme jopa omavaraisia ruoantuotannossa. Mutta on kiertämätön tosiasia, että sijaintimme täällä kuudennenkymmenennen leveyspiirin pohjoispuolella antaa tiukat raamit sille, mitä täällä kannattaa viljellä ja tuottaa.

Rahastakin voisi puhua. Mielenkiintoisesti noin puolet Suomen maatalouden tuloista kytkeytyy välillisesti nurmiin ja nautakarjatalouteen, kertovat tutkimukset. Tätä ajatusta kannattaa vähän makustella. Voisiko sanoa, että karjatalous on keskeinen osa pohjoisen maatalouden monimuotoisuutta ja taloudellista kestävyyttä?

Meillä on täällä Suomessa juuri passelit olosuhteet naudan kasvatukseen ja tietenkin maidontuotantoon. Meillä riittää puhdasta vettä, puhdasta maaperää, puhdasta ilmaa rehukasvien ja erityisesti nurmen viljelyyn. Meillä on pitkät perinteet ja vankka osaaminen.

”myönteiset ympäristövaikutukset unohtuvat”

Naudasta saadaan maitoa ja lihaa. Me osaamme jalostaa niistä korkean jalostusarvon tuotteita, jotka kelpaat vientiinkin. Suomessa 80 % naudanlihasta tulee lypsylehmistä ja teuraaksi kasvatetuista vasikoista. Usein tieto naudanlihan ikävistä ympäristövaikutuksista on peräisin maista, joissa arvokkaita sademetsiä raivataan pelloiksi, joilla viljellään naudoille valkuaisrehua.

Näinhän Suomessa ei ole.

Monesti unohtuu, että naudalla on myös myönteisiä ympäristövaikutuksia. Nauta laiduntaa ja sillä on iso vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Niiden soisi kävelevän erityisesti järvien, jokien ja meren rantamaisemissa. Samalla vähenee ravinteiden kokonaismäärä laitumille, kun osa ravinteista sitoutuu eläimen kasvuun. Kukat kasvavat ja pölyttäjät viihtyvät.

”Annetaan naudoille ruokarauha”

Akroekologi sanoisi tässä kohtaa, että viisaassa ruokajärjestelmässä ravinteiden ja orgaanisen aineksen tulisi kiertää tehokkaasti. Näin voitaisiin vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Maaperä voisi hyvin ja päästötkin olisivat pienemmät. Kuulostaa hyvältä näin maallikon korviin.

Mutta lukion biologian oppitunneilta muistan minäkin, että viljelykierto on tärkeää. Pitää kasvattaa yksi- ja monivuotisia kasveja. Nurmi on monivuotinen ja vain nauta voi sitä hyödyntää.

Ehkä näin loppukevennykseksi voi sanoa, että me suomalaiset emme ole vielä oppineet laiduntamaan ja mutustelemaan ruohoa. Siispä annetaan naudoille ruokarauha ja suomalaisille naudanlihan ja maidontuottajille iso kiitos vuosikymmenien työstä.

Teidän ansiostanne meillä on ruokaa pöydässämme.

Kirjoittaja kulkee Snellmanin käytävillä tittelinään vastuullisuuspäällikkö. Tätä artikkelia varten hän tutkiskeli Luonnonvarakeskuksen raporttia Kestävyyden kehykset 2022, Arktinen ruoantuotanto 2015 ja Suomalaisen kotieläintuotannon kokonaiskestävyys 2021.